Annoskoko - Mikä siinä nyt on niin vaikeeta?

Kaikista kriiseistäni eniten pinnalla on tällä hetkellä kriisi lievästä ylipainosta. Olen ollut ikäni painojojoilija, mutta en koskaan (ainakaan tietääkseni) ylipainoinen. Nyt tuli lääkäriltä tuomio: Lievästi ylipainoinen. Palkkasin ilmaisen personal trainerin (=lue kaveri joka istuu konttorilla vieressäni ja on itse laihtunut 30 kiloa hitaasti mutta varmasti). Ensimmäinen personal trainerin ohje: Lopeta Pepsi Maxin juominen. Tämä tehty, tuskaista oli, mutta ei enää Pepsi Maxia.

Seuraava ohje onkin sitten osoittautunut vaikeammaksi: Pienennä annoskokoa. Mikä ihme siinä voi olla niin vaikeaa??? Onnistui silloin kun "personal trainer" istui samassa lounaspöydässä, mutta nyt kun hän on ollut viikon lomalla, homma on lähtenyt ihan lapasesta. Olen useana päivänä mennyt lounaslinjastolle ja hokenut mielessäni annoskoko, annoskoko, annoskoko ja joka ikinen kerta olen marssinut pöytään tarjottimellani rekkamiehen annos ruokaa.

Eilen huomasin ilmiön, mistä tämä osittain johtuu: raha. Kun maksaa pitää, niin koko rahan edestä ottaa. Katselin broilerimurekepihvejä ja ajattelin: onpahan isoja pihvejä - siinä on rahalle vastinetta. Ai kato, niitä saakin ottaa kaksi. Eli sen sijaan, että olisin ottanut yhden, joka olisi vallan hyvin riittänyt toimistotyöläiselle otin kaksi. Niin ja sitten piti ottaa siihen sopiva määrä muusia, koska kuka sitä nyt pelkkää pihviä syö. Ai tuossa on vihanneksiakin, niitähän pitää ottaa paljon, kun ne on terveellisiä. Lopputulos: Moni rekkamies olisi jäänyt toiseksi omalla lautasellisellaan.

Ideana aivan loistava: Ei tarvitse luopua kuin kevyttuotteista ja pienentää annoskokoa. Paino putoaa hitaasti, varmasti ja terveellisesti. Tähän kun vielä lisätään se, että vähennetään sokerin syönti minimiin ja ei syödä koskaan vaaleaa leipää, niin laihtuminen on taattua. Harmi vaan, kun en pääse tuosta annoskoosta etenemään näihin seuraaviin askeliin. Niin ja ennen kuin teet vääriä johtopäätöksiä "personal trainerini" suhteen: Olen itse laatinut tämän järjestyksen missä edetään sen mukaan mikä minulle olisi helpointa - tai luulin ainakin niin. Olisi ehkä ollut helpompi jättää makeat tai vaalean leivän syöminen ennen annoskokoon perehtymistä, mutta kukapa olisi uskonut, että se voi olla näin vaikeaa.