perjantai 29. maaliskuuta 2013

Olgan kotona - sarja herätti ei toivottuja tunteita

Katsoin eilen Olgan kotona ja tulin vain pahalle tuulelle. En tiedä miksi, mutta ihan kaikki siinä ohjelmassa ärsytti. En ole oikeastaan koskaan kateellinen, joten kateutta se ei kai voinut olla.

Eniten ärsytti kohtaus, jossa Olga teki ruokaa lastensa kanssa ja antoi mielestäni liian pienen lapsen rikkoa kanamunan soijapihvitaikinaan. Ja vaikka se muna rikkoutui juuri niin kuin sen odottikin rikkoutuvan, eli munan kuoren palasia oli varmasti siellä pihvitaikinassa, niin Olga vaan kehuu lastaan. Kyllä sapetti, ja keksin heti syyn miksi.

Meillä sama tilanne olisi mennyt niin, että pitkän taistelun jälkeen olisin antanut lapsen rikkoa munan mureketaikinaan. Sitten kun siinä olisi käynyt noin, niin olisin sanonut: "Kato nyt mikä sotku. Mähän sanoin, että sä et vielä osaa. Nyt tässä menee taas puolet kauemmin, kun mä joudun nyppii noi kuoret tuolta. Ois vaan pitäny ite tehä tääkin." Kummankohan kanssa lapsi mieluummin kokkaa, Ylvan vai Olgan?

Taidan siinä kohti kuitenkin olla kateellinen, mutta entä kaikki muu? Mikä niissä asioissa voi ärsyttää tai aiheuttaa kateutta, mitä ei ikinä haluaisi itselleen? Kaikki siinä ohjelmassa näkyvä oli "retrohipisti" täydellistä, oli vanhaa ja tuunattua. Talon tyyli oli kaukana tyylistä jolla oman taloni sisustaisin, jos sellaisen omistaisin. Enkä ikinä haluaisi asua niin korvessa ja viljellä omaa ruokaani, jo pelkkä ruoholeikkaamisen ajattelu ahdistaa...

Silti tuntui erityisen pahalta, kun Olga haki kasvihuoneesta itse kasvattamansa kurkkua, laittoi sen puoliksi ja antoi lapsille syötäväksi. Tuntui, että se oli suuri rakkauden teko. Jos minä ostan Prismasta suomalaisen kurkun (vaikka se on talvella kalliimpaa kuin Espanjalainen) ja puolitan sen lapsilleni, niin ei siitä kyllä rakkauden teko tule mieleen.

Kyllä olen kateellinen ja niin isosti, etten koskaan aiemmin elämässäni ole ollut. Ja ihan naurettavaa tästä tekee se, että en ole yhtään tuollainen "retrohippi maanviljelijä" enkä edes haluaisi olla. Ehkä se kateus kumpuaa juuri siitä. Miten joku voi elää noin, näyttää noin hyvältä ja vielä nauttia siitä? Samalla olemalla se täydellisen pitkäpinnainen äiti, joka pelkää vähemmän sotkua kuin lapsen kokeilunhalua. Eikä siinä vielä kaikki: Olga on vielä kasvissyöjä eli pelastaa planeettaa myös sillä tavoin. Itse olen vihreä tällä hetkellä vain kasvoilta paistavan kateuden kautta.

En uskalla katsoa enää yhtään jaksoa Olgaa. Kyllä minä siitä niin katelliseksi tulin. Naispuoliseksi mielensäpahoittajaksi - ja kuka sellaiseksi nyt haluaa.

torstai 28. maaliskuuta 2013

Luomubotoxia osa 1: Ylva vastaan Axl Rose

Botoxihan on hermomyrkky ja vaikka taitavat markkinoijat ovat saaneet sen vaikuttamaan niin kovin viattomalta, niin en ehkä menisi kokeilemaan. Houkutus on valtaisa, koska keskellä otsaani on ollut niin kauan kuin muistan yksi valtava ryppy. Se on ollut siinä jo teini-iässä, joten voipi olla, että botoxilla ei saisi muuta aikaan kun Axel Rose tyyppisen ratkaisun, jolloin mieluummin pidän ryppyni.



Otsaryppyihin on olemassa luomu ratkaisu, jota kutsun tässä luomubotoxiksi siksi, että se on yhtä tehokas kuin botoxi ja silti täysin luonnollinen ratkaisu: Otsatukka.

Otsatukan hyödyt vastaan botoxi:
- Otsatukka on luonnollinen, ei myrkkyjä - Botoxi on hermomyrkky, joka lamauttaa lihaksen
- Otsatukan tyyliä voi muuttaa jos kyllästyy - Botoxin tyyli pysyy samana tai menee överiksi (kts. yo. kuva)
- Hinta: Do I need to say more ?
- Otsatukan leikkaamiseen sisältyy arjen luksusta: Pääsee kampaajalle. - Botoxi: "Pääsee" piikitettäväksi. Tosin olen kuullut, että joskus saa kuohuviinit kaupanpäälle, mutta tarvittaisiin varmaan vähintään litra tequilaa, ettei se sattuisi ihan saatanasti ja pelottaisi aivan perkeleesti.

Otsatukan huonot puolet omalla kohdallani:
- Kasvaa tosi nopeasti. Toisaalta tämä johtaa lisääntyvään arjen luksukseen, kun pääsee useammin kampaajalle - eli oliko tämä sittenkään huono puoli?
- Kun otsatukka on liian pitkä alan näyttää erehdyttävästi Roswhita Heikkilältä (nyk. Möhring) varsinkin aurinkolasit päässä. Ei löytynyt sellaista kuvaa Roswhitasta, miltä en halua näyttää vaan ainoastaan sairaan kauniita kuvia hänestä; kuinka ihmeessä se on mahdollista?

Plussan puolelle jäätiin siis. Unohtakaa botoxi ja kasvattakaa otsatukka.

Tämä oli Luomubotoxi osa 1. Lisää tulossa, joten jos olet piikille menossa niin mieti vielä. Jos ei löydy täysin luomuratkaisua, niin ainakin semiluomua on tarjolla ensiviikolla.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Suklaabrownie 6 - Vartalonmuokkaaja 0

Väitän, että osa näistä lievästi ylipainoisen ylikiloista on peräisin Lildistä. Siellä on vaan niin halpoja ja hyviä herkkuja. Yleensä menen Lildiin ostamaan juustoa ja tarkkaan etukäteen katsotut tarjoukset. Ulos kaupasta astelen kassi täynnä herkkuja ja se tarjousparsakaali unohtuneena vihannestiskille.

Astelin taas "juusto-ostoksille" ja samalla ostosreissulla silmääni osui vartalonmuokkaaja. Olen aina miettinyt, että olisiko tuosta apua, mutta kun ovat olleet niin kalliita. Tämä oli vain kuusi euroa ja ripiät, joten ajattelin, että nyt on aika kokeilla. Sujuvasti nappasin seuraavasta hyllystä koriin myös paketin suklaabrownieta 1,29! Eihän noita voi hyllyyn jättää ja maistuu varmaan ihan sairaan hyvältä hieman lämmitettynä vaniljajäätelön kanssa.

Sitten intoa piukassa tätä vyötärön piukentajaa kokeilemaan. Vedin sen ylleni ja se pureutui niin pahasti lantioon, että sattui. Aikani kääntelin pakettia ja huomasin, että olin laittanut piukentajan ylösalaisin päälleni, helpotuksen huokaus - luulin jo, että minussa on joku rakenteellinen vika. Uusi yritys. Kahdesta keskikoisesta vatsamakkarasta muodostui yksi valtava maha, aivan kuin olisin raskaana. Eikä siinä vielä kaikki: piukentajan alareuna uppoutui lantioon saaden minut oivaltamaan jotakin uutta: en ole pelkästään läski vaan minulla on myös iso perse. Kokeilin myös virkahameen kanssa - ja kyllä, totta se oli: Hame oli tiukempi piukentajan kanssa kuin ilman. Kaksi pientä makkarani näyttivät suorastaan söpöiltä verrattuna tuohon valtaisan berliinin makkaraan jonka vyötärön piukentaja sai aikaan. Oli minulla sitten vaatteet päällä tai ei, tulos oli ihan sama.

Kitkerän tappion nieltyäni soitin miehelleni tärkeän puhelun. "Voitko tuoda kulta vaniljajäätelöä, unohdin ostaa sen."

Jutussa mainittujen tuotteiden virallinen arvostelu:

Lildin vartalonmuokkaaja (bodyshaper)
Tuote on ilmeisestikin tarkoitettu vartalonmuokkaukseen: Se muokkaa vatsastasi tavallista isomman, jolloin voit tarvittaessa uskotella itsellesi ja kanssaystävillesi olevasi raskaana. Se kokoaa mahdolliset useammat vatsamakkarat yhdeksi valtavaksi. Lämpimästi suosittelen vartalon muokkaajaa tähän tarkoitukseen.

Lildin suklaabrowniet
Pieni paketti, mutta niin oli hintakin. Ovat kausituotteita, eli silloin kuin on niitä Amerikan herkkuja joissa on se vapaudenpatsaan kuva (tai joku sitä muistuttava, en ole niin tarkkaan pakettia katsonut) niitä on myynnissä. Lämmitä hetki mikrossa ja laita vanilja jäätelöä päälle ja aaahhh! Jos haluat lisätä annoksen kulinaarisuutta, niin lisää muutama hiukan sulanut pakastemansikka annokseen ja tee annoksesta saman näköinen kuin telkkarin Master Chefissä tai vastaavassa ruokahifistely sarjassa. Niin sinulla on käsissäsi Michelin tähti ravintolan jälkiruoka.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Tarjoustalon pimennysverhot ja silittämisen sietämätön keveys

Inhoan silittämistä ja teen sitä vain jos on ehdoton pakko, ja nyt oli: Mietimme makuuhuoneeseen pimennysverhoja ja koska olimme vasta vuosi sitten ostaneet sinne uudet verhot, niin tulimme siihen tulokseen, että ostetaan pimennysverhot ja laitetaan ne "vanhat verhot" siihen päälle. Kävin ensin Eurokankaassa ja voi että kun oli kauniita kankaita, mutta sitten olisi pitänyt nakata nämä vuosi sitten hommatut "ihanan kalliit verhot" romukoppaan. Siitä se idea sitten lähti: turhahan siitä "alusverhosta" on maltaita maksaa ja samaan aikaan kolahti postiluukusta Tarjoustalon lehti, josta laskimme kolme verhoa maksavan kolmasosan siitä, mitä Eurokankaan verhot olisivat tulleet maksamaan. Verhot suoraan pussista ikkunaan roikkumaan ja kokeilemaan josko ne siliäisi ihan itse kun siellä aikana roikkuvat. No eivät silinneet. Ja olivat todellakin niin rumat, että epäilin tuleeko silittämälläkään hyvät.

Lauantai-iltapäivän vietin laatuaikaa silitysraudan ja verhojen kanssa. Aurinko paistoi ja oli ihana ilma, minä hikoilin ja silitin - ja paha tuuleni vain kasvoi ja kasvoi. Yritin tehdä tästä puuhasta mahdollisimman miellyttävän: katsoin telkkaria samalla, minkä olisi pitänyt tehdä silittämisestä "kivempaa" sen sijaan se vaan korosti sitä kuinka paljon aikaa silittämiseen voikin mennä. Asiaa ei auttaneet ne Tanja Karpelan antamat koiranhoitovinkit siinä välissä, jotka tiesin niin lyhyeksi, että kaukosäätimen etsimiseen olisi mennyt pidempi aika kun siihen, että katsoin ne. Koiria pelkäävää ihmistähän varmasti kiinnostaa miten koira pyytää lupaa nopeasti vilkaisemalla emäntää - esimerkiksi lupaa raadella seuraava vastaantulija...Aika kului mataen ja kuusi verhoa oli silitetty. Tulos: selvästi paremman näköiset verhot, joista ei ehkä huomaa, että ne on ostettu Tajoustalosta, kun siinä on se "ihanan kallis" verho päällä. Mutta vieläkin kiukuttaa - se silityseen käytetty aika. Verhojen kuuluisi tulla paketista ulos valmiiksi silitettynä. Piste. Muihin meidän asunnon ikkunoihin tulee vain sälekaihtimet, koska elämä on liian lyhyt silittämiseen.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Annoskoko - Mikä siinä nyt on niin vaikeeta?

Kaikista kriiseistäni eniten pinnalla on tällä hetkellä kriisi lievästä ylipainosta. Olen ollut ikäni painojojoilija, mutta en koskaan (ainakaan tietääkseni) ylipainoinen. Nyt tuli lääkäriltä tuomio: Lievästi ylipainoinen. Palkkasin ilmaisen personal trainerin (=lue kaveri joka istuu konttorilla vieressäni ja on itse laihtunut 30 kiloa hitaasti mutta varmasti). Ensimmäinen personal trainerin ohje: Lopeta Pepsi Maxin juominen. Tämä tehty, tuskaista oli, mutta ei enää Pepsi Maxia.

Seuraava ohje onkin sitten osoittautunut vaikeammaksi: Pienennä annoskokoa. Mikä ihme siinä voi olla niin vaikeaa??? Onnistui silloin kun "personal trainer" istui samassa lounaspöydässä, mutta nyt kun hän on ollut viikon lomalla, homma on lähtenyt ihan lapasesta. Olen useana päivänä mennyt lounaslinjastolle ja hokenut mielessäni annoskoko, annoskoko, annoskoko ja joka ikinen kerta olen marssinut pöytään tarjottimellani rekkamiehen annos ruokaa.

Eilen huomasin ilmiön, mistä tämä osittain johtuu: raha. Kun maksaa pitää, niin koko rahan edestä ottaa. Katselin broilerimurekepihvejä ja ajattelin: onpahan isoja pihvejä - siinä on rahalle vastinetta. Ai kato, niitä saakin ottaa kaksi. Eli sen sijaan, että olisin ottanut yhden, joka olisi vallan hyvin riittänyt toimistotyöläiselle otin kaksi. Niin ja sitten piti ottaa siihen sopiva määrä muusia, koska kuka sitä nyt pelkkää pihviä syö. Ai tuossa on vihanneksiakin, niitähän pitää ottaa paljon, kun ne on terveellisiä. Lopputulos: Moni rekkamies olisi jäänyt toiseksi omalla lautasellisellaan.

Ideana aivan loistava: Ei tarvitse luopua kuin kevyttuotteista ja pienentää annoskokoa. Paino putoaa hitaasti, varmasti ja terveellisesti. Tähän kun vielä lisätään se, että vähennetään sokerin syönti minimiin ja ei syödä koskaan vaaleaa leipää, niin laihtuminen on taattua. Harmi vaan, kun en pääse tuosta annoskoosta etenemään näihin seuraaviin askeliin. Niin ja ennen kuin teet vääriä johtopäätöksiä "personal trainerini" suhteen: Olen itse laatinut tämän järjestyksen missä edetään sen mukaan mikä minulle olisi helpointa - tai luulin ainakin niin. Olisi ehkä ollut helpompi jättää makeat tai vaalean leivän syöminen ennen annoskokoon perehtymistä, mutta kukapa olisi uskonut, että se voi olla näin vaikeaa.