Rakas potentiaalinen tuleva työnantajani

Tähän mennessä Ylvan henkilöllisyyden ovat tienneet vain FB kaverini, eivätkä heistäkään kaikki ole osanneet yhdistää Ylvaa minuun. Nyt on aika tulla kaapista, sillä ilman tätä blogia, et voi tietää, että olen blogannut jo vuodesta 2013.

Syy salanimellä toimimiseen johtuu puhtaasti siitä, että en osannut kirjoittaa enää suomeksi ja se hävetti. Kun on 15 vuotta käyttänyt pääsääntöisesti englantia työkielenä, niin on yllättävän vaikeaa tuottaa sujuvaa tekstiä suomeksi. Perustinkin Ikikriisi blogin oppiakseni uudestaan kirjoittamaan suomeksi, helpottamaan neljänkympin kriisiäni ja pitääkseni hauskaa.

Alkuun kirjoitukseni käsittelivät paljon neljänkympin kriisiä, (joka minulla kesti luvattoman kauan), mutta pian löysin myös muita aiheita. Huomasin ilokseni, että kirjoittaminen alkaa sujua taas. Olin niin innoissani, että julkaisin aina uudet tekstini saman tien. Kirjoitusvirheet jäivät paikalleen ja teksti oli juuri niin sujuvaa kun se sillä hetkellä oli.

Nykyisin kun kirjoitan, niin jätän tekstin julkaisemisen seuraavaan päivään. Näin tunteen palo ehtii sammua ja jäljelle jää ajatus, onko teksti sujuvaa ja onko juttu niin hyvä, että se kannattaa julkaista. Nykyisin olenkin kirjoittanut blogitekstejä useammin Linkediniin, kuin tähän Ikikriisi blogiini. Linkediniin kirjoitan myös englanniksi, jottei englanniksi kirjoittaminen pääsisi vuorostaan unohtumaan.

Ylvan Ikikriisi blogissa kirjoitan epäammattimaisesti ja ihan vain omaksi ja ystävieni iloksi. Tekstejä oli noin kolmasosa enemmän, mutta poistin ne tekstit, jotka tuntuivat liian henkilökohtaisilta julkiseen blogiin.Tätä blogia lukiessa kannattaa pitää mielessä, että suurin osa teksteistä on kirjoitettu tunteen palossa, keskiyöllä ja julkaistu kirjoitusvirheitä korjaamatta. Ihan vaan siitä pelosta, että jos en nyt julkaise, niin huomenna en enää uskalla.

Ja lopuksi: Mitään, mitä tässä blogissa kirjoitan, ei kannata ottaa kovin vakavasti.

Terveisin,
Sari Aliu alias Ylva Jyllenberi

Suomenruotsalainen sienirisotto

Koska maailmalla vallitsee armoton kiista siitä, mikä on oikeanlainen italialainen risotto, päätin ratkaista pulman kehittämällä oman risottoreseptin. Meitä betre folkkeja varten, koska suomenruotsalaisina me ansaitsemme jotain parempaa. Ja koska italialaiset ei vaan oikein osaa: Jättävät makaronit kovaksi ja sanovat, että se on aldente. Lotraavat viiniä ruokaan, vaikka se maistuu lasista nautittuna niin paljon paremmalta.

2 dl risotto riisiä (saa olla italialaista, koska suomenruotsalaista ei tiettävästi valmisteta)
2 rkl oliiviöljyä (saapi olla neitsyt tai se toinen, eikä maalla niin väliä, kunhan on vähän parempaa)
2 valkosipulin kynttä
Keskikokoisen sillipurkin verran suolasieniä (Jonkun muun keräämiä. Ylva ei sienestä.)
1 pieni sipuli
1/2 kana- tai kasvisliemi kuutio
2 rkl sulatejuustoa
4 rkl parmesan juustoa
rouhittua mustapippuria maun mukaan
(valkoviiniä) Ylva ei juo valkoviiniä, joten sitä ei tule ruokaan, mutta sinä voit huoletta juoda lasin valkkaria siinä kokkauksen lomassa. Punkkukin käy. Tai kalja tai siideri, mutta ei lonkero, koska se maistuu ihan kissan pissalta ja haisee sille samalle.

Laita suolasienet edellisenä iltana likoamaan veteen, jotta liika suola lähtee. Tee kasvis- tai kanaliemi Ylvan tapaan: Laita vedenkeittimeen vesi. Kun vesi on kiehunut kaada vesi kulhoon ja liuota siihen puolikas kasvis- tai kanaliemikuutio. Kaada oliiviöljy kattilaan ja kuullota siinä valkosipulit ja sipuli. Lisää sekaan riisi ja kuullota vähän sitäkin. Kaada Ylvan kuuluisa kana- tai kasvisliemi kattilaan ja keitä paketin ohjeen mukaan. Jos riisi ei ole tarpeeksi pehmeää, niin keitä lisää. Luultavasti joudut myös lisäämään vettä. Keitä niin kauan, että riisi on sopivan pehmeää juuri sinun makuusi (Hittoon aldentet. Ne tarttuu vaan hampaisiin). Kun riisi on pehmeää lisää sulatejuusto, parmesan juusto ja rouhittu mustapippuri. Tarkista suola ja lisää jos siltä tuntuu.

Tästä ei suomenruotsalainen risotto parane!

Ylva askartelee paskartelee

Ohjeet kymmenen euron vessaremonttiin

Ennen....                                              jälkeen

Tarvitset:

-          Vahvaa paksua lahjapaperia (Ikeassa on sellainen erikoisnurkka mistä löytyy. Kuosit vaihtuvat aika ajoin)

-          5 vuotta vanhan liisterin jämän (uusikin käy, kai)

-          Halvinta kontaktimuovia, jota löydät (DC-fix 10 euroa, kontakti muovi 1,85 euroa)

-          Jämäpaloja DC fixiä tai värillistä teippiä (Tigeristä löytyy halvalla hienoja teippejä)

-          Taulunkehykset, joista puuttuu lasi

-          Jämäpalan vaahtomuovilevyä

Paperin seinään asennus

1.       Mittaa kaksi palaa lahjapaperia, jotka sopivat lavuaarin yläpuolelle ja leikkaa palat.

2.       Leikkaa vähän lisää, koska mittasit väärin.

3.       Leikkaa uusi pala, koska leikkasit liikaa.

4.       Liisteröi seinä ja aseta paperi paikalleen. Aloita vaikeammasta palasta, koska sitten ei vituta niin paljon, jos menee pieleen. Sehän ei ollut sun vika, se vaan oli niin saatanan vaikea saada paikalleen.

5.       Vaikea pala paikallaan täydellisesti. Onnittele itseäsi.

6.       Laita se nyt se helppo pala. Siihen jäi tuhat ryppyä. Odota, ehkä rypyt silää. Ei silinnyt.

7.       Revi paperi pois seinästä. Sehän kerkisikin siihen jo liimaantua ihan kivasti. Kastele seinä ja hankaa froteepyyhkeellä ihan perkeleesti. Seinä on nyt puhdas.

8.       Toista kohdat 6 ja 7. Kiroile ja sano ääneen, että vittu, olis pitänyt ottaa tapettia tähän.

9.       Hengitä syvään. Liisteröi seinä kolmannen kerran ja ota se ”helppo pala”. Silitä palaa kärsivällisesti. Alkaa nousta kupruja. Vedä kiireesti paperia pois seinästä ja yritä uudelleen. Hikoile ja kiroile vähän. Se onnistui. Huuda ja tanssi ympyrää. Sano itsellesi: Mä oon kyllä niin kätevä. Mä oon maailman paras.

10.   Nuku yön yli, jotta liisteri kuivaa ja saavutat taas menetetyn henkisen tasapainosi.

Kontaktimuovin asennus paperin päälle

1.       Aloita siitä ”helpommasta palasta”.

2.       Mittaa muovi ja leikkaa muovi. Kätevää, kun siinä on ne ruudut mitä pitkin leikata, niin ei tartte mittanauhaa. Mittanauhan kanssa, kun ei koskaan mikään onnistu. Varsinkaan verhot.

3.       Huuda lapsi auttamaan. Pyydä lasta pitämään kontaktimuovirullaa, kun itse yrität saada muovin alkamaan nurkasta siististi ja niin, ettei se mene ryppyyn.

4.       Ähise, puhise ja hikoile. Aloita laittamaan muovia. Hoe samalla, että vinoon menee, vinoon menee. Muovi lähtee menemään vinoon. Kiroile itkunsekaisen kuuloisesti ja irrota muovi toivoen, että se lähtee irti repimättä paperia.

5.       Hengitä syvään. Kaikki kunnossa. Paperi edelleen seinässä. Yritä uudestaan. Aloita laittamalla muovi nurkasta suoraan ja silittele sitten kädellä muovia sileäksi. Lapsi päästää rullasta muovia ja sinä silittelet kädellä ja muovia sileäksi.

6.       Muovi on paikallaan eikä yhtään ilmakuplaa näkyvissä. Onnittele kovaäänisesti itseäsi. Sano, painokkaasti, että: Mä oon maailman paras! Huomaa lapsi: halaa kovasti, pussaa poskelle ja sano, että: Ilman sua tästä ei olis tullut mitään. Lapsi pyytää lupaa poistua. Myönnä lupa. Onhan sinulla vielä toinen lapsi, jota voit käyttää siihen vaikeaan palaan.

7.       Huuda toinen lapsi apuun. Istu vessanpöntön päällä ja sakset kädessä ja pyydä lasta pitämään kontakti muovia suorassa, jotta saat leikattua suoraan.

8.       Pyydä lasta pitämään rullaa, kun yrität saada muovin suoraan. Ei mene. Menee vinoon ja tuhannen ryppyyn. Ähise, puhise, hikoile ja kiroile itkunsekaisen kuuloisesti.

9.       Toista edellinen ja luovuta. Tajua, että jos halua muovin suoraan, niin se täytyy laittaa kahdessa osassa. Onnittele itseäsi, että tajusit sen nyt, etkä sitten, kun paperi on pilalla. Paperi on nimittäin aika vähissä lukuisista epäonnistumisista johtuen.

10.   Aloita kulmasta. Vaikeaa on, mutta sehän näyttää onnistuvan. Lapsi istuu vessanpöntöllä ja askartelee pieleen menneillä papereilla ja kontakti muovilla.

11.   Laita toinen muovi paikalleen. Vinoon menee, mutta ei yhtään kuplaa. Hyväksyttävä tulos. Lapsi kysyy, miksi hänen pitää olla täällä, koska häntä ei näköjään tarvita. Anna lapselle lupa poistua.

12.   Huokaise syvään ja ihaile kättesi jälkeä. Ota sitten mattoveitsi ja leikkaa vinoon mennyt kontaktimuovi reunoilta niin, että se näyttää melkein suoralta.

13.   Jätä hautumaan ajatus, millä peität vinoon menneen kontaktimuovin reunoilta, jotta se ei näytä typerältä.

Taulun eli sähköjohtotöpselinpiilottajan askartelu

1.       Laita taulu paikalleen. Mieti miten mitataan, mihin kohti laitetaan reikä pistorasiaa varten.

2.       Pyydä lapsi miettimään kanssasi. Päädytte nerokkaaseen laskutoimitukseen, jonka täytyy olla oikein. Mittanauhakin niin osoittaa.

3.       Mittaa tauluun reikä pistorasialuukkua varten. Mittaa tarkkaan. Piirrä reikä tauluun. Ja leikkaa se saksilla. Äärimmäisen vaikeaa. Kun vain yksi sivu on leikkaamatta. Kokeile mattoveistä. Äärimmäisen helppoa.

4.       Sovita taulu paikalleen. Huomaat, että olet laskenut ja mitannut päin persettä. Päätä miettiä miten korjaat virheen vähän myöhemmin.

5.       Ota taulun kehykset pois. Ota jäljellä oleva paperi ja huomaa, että runsaiden epäonnistumisen johdosta se ei riitä. Päätä koota palasista kokonaisuus, joka vastaisi kokonaista lahjapaperiarkkia.

6.       Aloita isoimmasta palasta. Huuda lapsi apuun. Liisteröi taulu kevyesti. Pyydä lasta pitämään paperirullaa samalla kun itse painelet kevyesti paperin paikalleen. Anna lapselle lupa poistua.

7.       Laita pienemmät paperin palat paikalleen. Silitä paperi varmoin ottein paikalleen.

8.       Huomaa, että pienet paperin palat ovat täydellisen sileitä, mutta se isoin, joka peittää suurinta osaa taulua on tuhannen rypyssä. Huomaat, että olisi pitänyt silittää vähän kovempaa, mutta se on myöhäistä nyt.

9.       Nosta taulu paikalleen ja pohdi mitä voit tehdä huoltoluukulle, kuten olet päättänyt kutsua sitä reikää, joka on väärässä kohtaa taulua. Päätät isontaa reikää. Ota mattoveitsi ja isonna reikää. Älä mittaa, pieleen se menee kuitenkin. Ei tullut tarpeeksi iso, joten ota mattoveitsi ja isonna reikää vielä vähän. Hyvä tuli.

10.   Askartele huoltoluukkuun kansi. Huomaa, että paperia on niin vähän jäljellä, ettei juuri sitä kohtaa, mikä tulisi luukun kohdalle ole enää jäljellä. Siitäkin huolimatta askartele maailman hienoin huoltoluukunkansi. Onnittele itseäsi, kun löysit askartelutarvikkeista ylijäänyttä vaahtomuovilevyä, joka sopii täydellisesti tarkoitukseen.

11.   Nyt korjaa ne pirun rypyt. Viillä mattoveitsellä varovaisesti keskeltä isoimpia ryppyjä. Ota lapselta varastamallasi pikkupensselillä liisteriä ja tupsuttele sitä kuprujen sisään. Paina sormilla varovasti, mutta tarpeeksi kovaa, että paperi tarttuu paikalleen. Taulussa on nyt 6 viiltoa, mutta ne näkyvät huomattavasti vähemmän, kuin ne 6 valtavaa ryppyä, mitä siinä aikaisemmin oli. Olet melkein tyytyväinen itseesi.

Kehykset

1.       Laita taulu paikalleen ja huomaa, että taulu ja lavuaarin yläpuolella oleva paperi eivät jostain syystä sovi yhteen. Jotain puuttuu.

2.       Ota Tigeristä ostamaasi pinkkiä pitsiteippiä ja laita sitä kontaktimuovin epätasaista reunaa peittämään. Ei ole hyvännäköinen. Revi teippi pois. Kylläpä se tarraakin kiinni kovaa.

3.       Ota samaista teippiä liilana. Se näyttää paremmalta. Vedä teipillä kaikki reunat. Hyvältä näyttää.

4.       Nosta katseesi ja huomaa, että riitelee pahasti taulun kanssa ne pitsiteipit. Liian levoton yleisilme. Revi teipit pois.

5.       Tuijota ja tuijota. Minkälaiset kehykset sopisi lavuaarin päällä olevaan paperiin, jos yläpuolella olevalla paperilla on valkoiset kehykset? No valkoiset. Muista jämäpala valkoista DC-fixiä, mitä sinulla sattuu olemaan. Hypi riemusta, koska ”kehysratkaisu” on ilmainen.

6.       Leikkaa DC-fixin ruutuja pitkin suikaleita kehyksiksi paperille. Ihanaa, ei taaskaan mittaamista. Huomaa, että leikkasit pari liian pitkää palaa. Korjaa virheesi ja asenna teipit paikalleen. Leikkaa vielä yksi, koska olit leikannut yhden liian lyhyen palasen. Aseta viimeinen suikale paikalleen.

7.       Astahda taaksepäin. Katso lopputulosta ja mieti: Onks toi kuitenkin vähän liikaa???