Rakas potentiaalinen tuleva työnantajani

Tähän mennessä Ylvan henkilöllisyyden ovat tienneet vain FB kaverini, eivätkä heistäkään kaikki ole osanneet yhdistää Ylvaa minuun. Nyt on aika tulla kaapista, sillä ilman tätä blogia, et voi tietää, että olen blogannut jo vuodesta 2013.

Syy salanimellä toimimiseen johtuu puhtaasti siitä, että en osannut kirjoittaa enää suomeksi ja se hävetti. Kun on 15 vuotta käyttänyt pääsääntöisesti englantia työkielenä, niin on yllättävän vaikeaa tuottaa sujuvaa tekstiä suomeksi. Perustinkin Ikikriisi blogin oppiakseni uudestaan kirjoittamaan suomeksi, helpottamaan neljänkympin kriisiäni ja pitääkseni hauskaa.

Alkuun kirjoitukseni käsittelivät paljon neljänkympin kriisiä, (joka minulla kesti luvattoman kauan), mutta pian löysin myös muita aiheita. Huomasin ilokseni, että kirjoittaminen alkaa sujua taas. Olin niin innoissani, että julkaisin aina uudet tekstini saman tien. Kirjoitusvirheet jäivät paikalleen ja teksti oli juuri niin sujuvaa kun se sillä hetkellä oli.

Nykyisin kun kirjoitan, niin jätän tekstin julkaisemisen seuraavaan päivään. Näin tunteen palo ehtii sammua ja jäljelle jää ajatus, onko teksti sujuvaa ja onko juttu niin hyvä, että se kannattaa julkaista. Nykyisin olenkin kirjoittanut blogitekstejä useammin Linkediniin, kuin tähän Ikikriisi blogiini. Linkediniin kirjoitan myös englanniksi, jottei englanniksi kirjoittaminen pääsisi vuorostaan unohtumaan.

Ylvan Ikikriisi blogissa kirjoitan epäammattimaisesti ja ihan vain omaksi ja ystävieni iloksi. Tekstejä oli noin kolmasosa enemmän, mutta poistin ne tekstit, jotka tuntuivat liian henkilökohtaisilta julkiseen blogiin.Tätä blogia lukiessa kannattaa pitää mielessä, että suurin osa teksteistä on kirjoitettu tunteen palossa, keskiyöllä ja julkaistu kirjoitusvirheitä korjaamatta. Ihan vaan siitä pelosta, että jos en nyt julkaise, niin huomenna en enää uskalla.

Ja lopuksi: Mitään, mitä tässä blogissa kirjoitan, ei kannata ottaa kovin vakavasti.

Terveisin,
Sari Aliu alias Ylva Jyllenberi

Suomenruotsalainen sienirisotto

Koska maailmalla vallitsee armoton kiista siitä, mikä on oikeanlainen italialainen risotto, päätin ratkaista pulman kehittämällä oman risottoreseptin. Meitä betre folkkeja varten, koska suomenruotsalaisina me ansaitsemme jotain parempaa. Ja koska italialaiset ei vaan oikein osaa: Jättävät makaronit kovaksi ja sanovat, että se on aldente. Lotraavat viiniä ruokaan, vaikka se maistuu lasista nautittuna niin paljon paremmalta.

2 dl risotto riisiä (saa olla italialaista, koska suomenruotsalaista ei tiettävästi valmisteta)
2 rkl oliiviöljyä (saapi olla neitsyt tai se toinen, eikä maalla niin väliä, kunhan on vähän parempaa)
2 valkosipulin kynttä
Keskikokoisen sillipurkin verran suolasieniä (Jonkun muun keräämiä. Ylva ei sienestä.)
1 pieni sipuli
1/2 kana- tai kasvisliemi kuutio
2 rkl sulatejuustoa
4 rkl parmesan juustoa
rouhittua mustapippuria maun mukaan
(valkoviiniä) Ylva ei juo valkoviiniä, joten sitä ei tule ruokaan, mutta sinä voit huoletta juoda lasin valkkaria siinä kokkauksen lomassa. Punkkukin käy. Tai kalja tai siideri, mutta ei lonkero, koska se maistuu ihan kissan pissalta ja haisee sille samalle.

Laita suolasienet edellisenä iltana likoamaan veteen, jotta liika suola lähtee. Tee kasvis- tai kanaliemi Ylvan tapaan: Laita vedenkeittimeen vesi. Kun vesi on kiehunut kaada vesi kulhoon ja liuota siihen puolikas kasvis- tai kanaliemikuutio. Kaada oliiviöljy kattilaan ja kuullota siinä valkosipulit ja sipuli. Lisää sekaan riisi ja kuullota vähän sitäkin. Kaada Ylvan kuuluisa kana- tai kasvisliemi kattilaan ja keitä paketin ohjeen mukaan. Jos riisi ei ole tarpeeksi pehmeää, niin keitä lisää. Luultavasti joudut myös lisäämään vettä. Keitä niin kauan, että riisi on sopivan pehmeää juuri sinun makuusi (Hittoon aldentet. Ne tarttuu vaan hampaisiin). Kun riisi on pehmeää lisää sulatejuusto, parmesan juusto ja rouhittu mustapippuri. Tarkista suola ja lisää jos siltä tuntuu.

Tästä ei suomenruotsalainen risotto parane!

Ylva askartelee paskartelee

Ohjeet kymmenen euron vessaremonttiin

Ennen....                                              jälkeen

Tarvitset:

-          Vahvaa paksua lahjapaperia (Ikeassa on sellainen erikoisnurkka mistä löytyy. Kuosit vaihtuvat aika ajoin)

-          5 vuotta vanhan liisterin jämän (uusikin käy, kai)

-          Halvinta kontaktimuovia, jota löydät (DC-fix 10 euroa, kontakti muovi 1,85 euroa)

-          Jämäpaloja DC fixiä tai värillistä teippiä (Tigeristä löytyy halvalla hienoja teippejä)

-          Taulunkehykset, joista puuttuu lasi

-          Jämäpalan vaahtomuovilevyä

Paperin seinään asennus

1.       Mittaa kaksi palaa lahjapaperia, jotka sopivat lavuaarin yläpuolelle ja leikkaa palat.

2.       Leikkaa vähän lisää, koska mittasit väärin.

3.       Leikkaa uusi pala, koska leikkasit liikaa.

4.       Liisteröi seinä ja aseta paperi paikalleen. Aloita vaikeammasta palasta, koska sitten ei vituta niin paljon, jos menee pieleen. Sehän ei ollut sun vika, se vaan oli niin saatanan vaikea saada paikalleen.

5.       Vaikea pala paikallaan täydellisesti. Onnittele itseäsi.

6.       Laita se nyt se helppo pala. Siihen jäi tuhat ryppyä. Odota, ehkä rypyt silää. Ei silinnyt.

7.       Revi paperi pois seinästä. Sehän kerkisikin siihen jo liimaantua ihan kivasti. Kastele seinä ja hankaa froteepyyhkeellä ihan perkeleesti. Seinä on nyt puhdas.

8.       Toista kohdat 6 ja 7. Kiroile ja sano ääneen, että vittu, olis pitänyt ottaa tapettia tähän.

9.       Hengitä syvään. Liisteröi seinä kolmannen kerran ja ota se ”helppo pala”. Silitä palaa kärsivällisesti. Alkaa nousta kupruja. Vedä kiireesti paperia pois seinästä ja yritä uudelleen. Hikoile ja kiroile vähän. Se onnistui. Huuda ja tanssi ympyrää. Sano itsellesi: Mä oon kyllä niin kätevä. Mä oon maailman paras.

10.   Nuku yön yli, jotta liisteri kuivaa ja saavutat taas menetetyn henkisen tasapainosi.

Kontaktimuovin asennus paperin päälle

1.       Aloita siitä ”helpommasta palasta”.

2.       Mittaa muovi ja leikkaa muovi. Kätevää, kun siinä on ne ruudut mitä pitkin leikata, niin ei tartte mittanauhaa. Mittanauhan kanssa, kun ei koskaan mikään onnistu. Varsinkaan verhot.

3.       Huuda lapsi auttamaan. Pyydä lasta pitämään kontaktimuovirullaa, kun itse yrität saada muovin alkamaan nurkasta siististi ja niin, ettei se mene ryppyyn.

4.       Ähise, puhise ja hikoile. Aloita laittamaan muovia. Hoe samalla, että vinoon menee, vinoon menee. Muovi lähtee menemään vinoon. Kiroile itkunsekaisen kuuloisesti ja irrota muovi toivoen, että se lähtee irti repimättä paperia.

5.       Hengitä syvään. Kaikki kunnossa. Paperi edelleen seinässä. Yritä uudestaan. Aloita laittamalla muovi nurkasta suoraan ja silittele sitten kädellä muovia sileäksi. Lapsi päästää rullasta muovia ja sinä silittelet kädellä ja muovia sileäksi.

6.       Muovi on paikallaan eikä yhtään ilmakuplaa näkyvissä. Onnittele kovaäänisesti itseäsi. Sano, painokkaasti, että: Mä oon maailman paras! Huomaa lapsi: halaa kovasti, pussaa poskelle ja sano, että: Ilman sua tästä ei olis tullut mitään. Lapsi pyytää lupaa poistua. Myönnä lupa. Onhan sinulla vielä toinen lapsi, jota voit käyttää siihen vaikeaan palaan.

7.       Huuda toinen lapsi apuun. Istu vessanpöntön päällä ja sakset kädessä ja pyydä lasta pitämään kontakti muovia suorassa, jotta saat leikattua suoraan.

8.       Pyydä lasta pitämään rullaa, kun yrität saada muovin suoraan. Ei mene. Menee vinoon ja tuhannen ryppyyn. Ähise, puhise, hikoile ja kiroile itkunsekaisen kuuloisesti.

9.       Toista edellinen ja luovuta. Tajua, että jos halua muovin suoraan, niin se täytyy laittaa kahdessa osassa. Onnittele itseäsi, että tajusit sen nyt, etkä sitten, kun paperi on pilalla. Paperi on nimittäin aika vähissä lukuisista epäonnistumisista johtuen.

10.   Aloita kulmasta. Vaikeaa on, mutta sehän näyttää onnistuvan. Lapsi istuu vessanpöntöllä ja askartelee pieleen menneillä papereilla ja kontakti muovilla.

11.   Laita toinen muovi paikalleen. Vinoon menee, mutta ei yhtään kuplaa. Hyväksyttävä tulos. Lapsi kysyy, miksi hänen pitää olla täällä, koska häntä ei näköjään tarvita. Anna lapselle lupa poistua.

12.   Huokaise syvään ja ihaile kättesi jälkeä. Ota sitten mattoveitsi ja leikkaa vinoon mennyt kontaktimuovi reunoilta niin, että se näyttää melkein suoralta.

13.   Jätä hautumaan ajatus, millä peität vinoon menneen kontaktimuovin reunoilta, jotta se ei näytä typerältä.

Taulun eli sähköjohtotöpselinpiilottajan askartelu

1.       Laita taulu paikalleen. Mieti miten mitataan, mihin kohti laitetaan reikä pistorasiaa varten.

2.       Pyydä lapsi miettimään kanssasi. Päädytte nerokkaaseen laskutoimitukseen, jonka täytyy olla oikein. Mittanauhakin niin osoittaa.

3.       Mittaa tauluun reikä pistorasialuukkua varten. Mittaa tarkkaan. Piirrä reikä tauluun. Ja leikkaa se saksilla. Äärimmäisen vaikeaa. Kun vain yksi sivu on leikkaamatta. Kokeile mattoveistä. Äärimmäisen helppoa.

4.       Sovita taulu paikalleen. Huomaat, että olet laskenut ja mitannut päin persettä. Päätä miettiä miten korjaat virheen vähän myöhemmin.

5.       Ota taulun kehykset pois. Ota jäljellä oleva paperi ja huomaa, että runsaiden epäonnistumisen johdosta se ei riitä. Päätä koota palasista kokonaisuus, joka vastaisi kokonaista lahjapaperiarkkia.

6.       Aloita isoimmasta palasta. Huuda lapsi apuun. Liisteröi taulu kevyesti. Pyydä lasta pitämään paperirullaa samalla kun itse painelet kevyesti paperin paikalleen. Anna lapselle lupa poistua.

7.       Laita pienemmät paperin palat paikalleen. Silitä paperi varmoin ottein paikalleen.

8.       Huomaa, että pienet paperin palat ovat täydellisen sileitä, mutta se isoin, joka peittää suurinta osaa taulua on tuhannen rypyssä. Huomaat, että olisi pitänyt silittää vähän kovempaa, mutta se on myöhäistä nyt.

9.       Nosta taulu paikalleen ja pohdi mitä voit tehdä huoltoluukulle, kuten olet päättänyt kutsua sitä reikää, joka on väärässä kohtaa taulua. Päätät isontaa reikää. Ota mattoveitsi ja isonna reikää. Älä mittaa, pieleen se menee kuitenkin. Ei tullut tarpeeksi iso, joten ota mattoveitsi ja isonna reikää vielä vähän. Hyvä tuli.

10.   Askartele huoltoluukkuun kansi. Huomaa, että paperia on niin vähän jäljellä, ettei juuri sitä kohtaa, mikä tulisi luukun kohdalle ole enää jäljellä. Siitäkin huolimatta askartele maailman hienoin huoltoluukunkansi. Onnittele itseäsi, kun löysit askartelutarvikkeista ylijäänyttä vaahtomuovilevyä, joka sopii täydellisesti tarkoitukseen.

11.   Nyt korjaa ne pirun rypyt. Viillä mattoveitsellä varovaisesti keskeltä isoimpia ryppyjä. Ota lapselta varastamallasi pikkupensselillä liisteriä ja tupsuttele sitä kuprujen sisään. Paina sormilla varovasti, mutta tarpeeksi kovaa, että paperi tarttuu paikalleen. Taulussa on nyt 6 viiltoa, mutta ne näkyvät huomattavasti vähemmän, kuin ne 6 valtavaa ryppyä, mitä siinä aikaisemmin oli. Olet melkein tyytyväinen itseesi.

Kehykset

1.       Laita taulu paikalleen ja huomaa, että taulu ja lavuaarin yläpuolella oleva paperi eivät jostain syystä sovi yhteen. Jotain puuttuu.

2.       Ota Tigeristä ostamaasi pinkkiä pitsiteippiä ja laita sitä kontaktimuovin epätasaista reunaa peittämään. Ei ole hyvännäköinen. Revi teippi pois. Kylläpä se tarraakin kiinni kovaa.

3.       Ota samaista teippiä liilana. Se näyttää paremmalta. Vedä teipillä kaikki reunat. Hyvältä näyttää.

4.       Nosta katseesi ja huomaa, että riitelee pahasti taulun kanssa ne pitsiteipit. Liian levoton yleisilme. Revi teipit pois.

5.       Tuijota ja tuijota. Minkälaiset kehykset sopisi lavuaarin päällä olevaan paperiin, jos yläpuolella olevalla paperilla on valkoiset kehykset? No valkoiset. Muista jämäpala valkoista DC-fixiä, mitä sinulla sattuu olemaan. Hypi riemusta, koska ”kehysratkaisu” on ilmainen.

6.       Leikkaa DC-fixin ruutuja pitkin suikaleita kehyksiksi paperille. Ihanaa, ei taaskaan mittaamista. Huomaa, että leikkasit pari liian pitkää palaa. Korjaa virheesi ja asenna teipit paikalleen. Leikkaa vielä yksi, koska olit leikannut yhden liian lyhyen palasen. Aseta viimeinen suikale paikalleen.

7.       Astahda taaksepäin. Katso lopputulosta ja mieti: Onks toi kuitenkin vähän liikaa???

Matkailun salatiedettä

Monta kertaa olen miettinyt yhtä asiaa ja tänään se taas tuli silmille. Etsin sitä tuttua bussia, jolla pääsee Juvalle. Vaan eipä lukenut missään Kuopio. Sen verran olen jo oppinut, että jos mennään Juvalle, niin se on sitten Kuopion bussi, millä mennään. Nyt olisi yhtäkkiä pitänyt tietää, että menenkin Savonlinnan bussiin. Entä jos sieltä olisi lähtenyt sekä Kuopion, että Savonlinnan bussi samaan aikaan? Siinä olisi sitten jännittänyt kummalle laiturille juoksee, kumpi on se minun bussi tällä kertaa.

Olisiko se iso asia painaa lippuun tai kirjotella nettiin bussin lopullinen määränpää. Nyt arvoin hetken Lappeenrannan (Kyllä! Sillä suunnallakin on sukulaisia, joten se oli looginen valinta) ja Savonlinnan välillä, kunnes soitin faijalle, että meneekö Savonlinnan bussi Juvan ohi. Ei se vastaus sieltäkään tullut kuin apteekin hyllyltä (tosin siinä oli fudismatsin katsominen pahasti kesken). Mutta siis sivistynyt mies on hän kun tiesi, että juu.

Melkoista salatiedettä on nykyisin tuo bussimatkustus. Onpa käynyt pari kertaa niin, että se Kuopion bussi, joka siis menee sinne Juvalle, lähteekin kahdelta eri laiturilta yhtä aikaa. Prikulleen yhtä aikaa. Sitten jännitetäänkin viimeiseen asti, että ollaanko oikealla laiturilla. Tuleeko punainen bussi vai jonkun muun värinen. Joka laiturissa näkyy kyllä matkahuollon logo, mutta Onnibussin näkee vasta kun se ajaa siihen laituriin. Sanonpahan vaan, että Frankfurtin lentokentälläkin löydän helpommin ja vähemmällä jännityksellä oikealle portille, kuin Kampin bussiterminaalissa!

Kyllähän se varmaan kuuluisi yleissivistykseen tietää, mitä paikkoja löytyy väliltä Hki-Kuopio tai Hki-Savonlinna. Mutta entäs turisti? pissis? lapsi? huonomuistinen mummeli? muuten vaan epävarma ihminen? paniikkihäiriöinen? pikku hiprakassa oleva?siirtolainen? suuntavaistoton?

Mutta ennen kaikkea ENTÄS MINÄ? En halua joka kerta arpoa kaikkien itään päin menevien bussien välillä, että mikä se Juvan bussi nyt oli. Minä haluan etukäteen tietää minne laiturille voi mennä jonottamaan puoli tuntia ennakkoon, jotta lapset pääsee Onnibussin toisen kerroksen etupenkkiin. Minä haluan vaan mummolaan!

Kuules nyt Putin!

Ihan kun tässä nyt ei olisi tarpeeksi huolia muutenkin, niin etkös sinä Putin keksi sukellusveneillä meidän vesille ja lietsoa sotaa. Nyt on kuule Putin niin väärä aika tällaiselle! Silloin kun asuin vielä vuokralla niin olisi sopinut paljon paremmin. Nyt jos tulee sota, niin kuka tämän asunnon ostaa? Olen turhaan virunut velkavankeudessa siinä toivossa, että eläkepäivinä on muutakin syömistä kuin kaurapuuro. Ja nyt meinaat laittaa mut kaurapuurolle ennen aikojaan. Ei käy!

Voisitko nyt hilata ne sukellusveneesi ihan johonkin muuhun suuntaan. Kyllä tässä on kuule Putin kaiken näköisiä huolia ilman sotiakin. Ainainen huoli lapsista ja siitä tekikö oikein vai väärin. Saiko poika traumoja siitä, että äiti veti itku-potku-raivarit silloin kun poika ei päässyt pelaamaan turnauksessa ekaan peliin. Koska oltiin myöhässä. Koska äidille ei tullut mieleen, että myös 7-vuotiaiden jalkapallopeleissä hiotaan pelistrategioita puoli tuntia ennen peliä. Ja paikalla pitää olla siksi puoli tuntia aikaisemmin, vaikka missään siitä ei tietenkään tiedoteta.

Ja Putin oikeesti; mitä meinasit seuraavaksi? Lennellä taas vähän meidän ilmatilassa? Ymmärrätkö, että mun stressin sietokyky on jo ylitetty. Meillä on töissä yt-neuvottelut. Se on iso asia. En pysty enää käsittelemään sodan uhkaa. Ja mulla on tytärkin. Ja tyttäret vasta huolta tuottaakin; Entä jos se ei hyväksy itseään sellaisena kun se on? Entä jos sille tulee anorexia tai se on muuten vaan onneton? Entä jos se menee naimisiin väärän miehen kanssa? Tai tulee raskaaksi ennen aikojaan tai ei tule koskaan raskaaksi? Onko sulla tytär Putin? Tiedätkö, mistä mä puhun?

Niin, että jos meinasit vaan pelotella, niin voidaanko sopia, että et just nyt pelottelisi? Pelottelisit vasta sitten, kun meidän yt:t on ohi tai tarkemmin ajatellen vasta sitten kun mun lapset on jo aikuisia. Lapsilla kun on aina joku kriisi päällä ja mä stressaan niistä kuitenkin liikaa.

Jos taas meinasit sotia, niin voisitko sotia jonkun muun kanssa? Tai jos välttämättä haluat sotia meidän suomalaisten kanssa, niin sodi pelkästään perussuomalaisten kanssa - ne on sellasta sopivasti isänmaallista porukkaa. Ja niitä on aika vähän ja ne taitaa olla aika iäkkäitäkin. Se on heittämällä voitettu se sota. Niin ja Putin, jos sitten ilmottelet ajoissa millon meinaat ruveta sotimaan, niin me tavalliset vähemmän isänmaalliset ihmiset keritään alta pois.

Olisko tää tällä sovittu Putin? Ei enää Iltalehden otsikoita, että Suomi valmistautuu sotaan, eihän? Mulla ei vaan oikeesti pää kestä just nyt. Kyllähän sä tiedät millasta se joskus on. Ei mulla muuta. Sori, että olin aika kiukkunen tossa alussa. On ollu vähän pinna kireellä viime aikoina...

Siivouspäivä päättyy kaksintaisteluun

Vietin tänään siivouspäivää ja siinä meni; yllätys, yllätys koko päivä. Kun olin vihdoin saanut urakan loppuun mietin, että on pakko avata vessan lavuaarin putki, koska lavuaari on ruvennut vetämään tosi huonosti. Osa osalta irrottelin putken osia ja aina kun tuli uusi osa kohdalle, jonka sisältä löytyi ällöttävää mömmöä ja hiuksia huusin ääneen yök. Todella vastenmielistä ja ällöttävää hommaa. Siitäkin huolimatta puhdistin samalla lattiakaivon, jonne se putki vei. Sankariteko sanoisin.

Kun osat oli pesty, ei minulla ollut pienintäkään hajua missä järjestyksessä ne laitetaan takaisin. Loputtomalta tuntuvan raadannan ja hillittömän kiroilun jälkeen sain lopulta putken takaisin paikalleen. Eikä yhtäkään osaa jäänyt yli! Vessa sen sijaan oli karmean näköinen; sitä mömmöä oli pitkin lattioita. Päätin lopuksi kuurata koko vessan oikein kunnolla.

Illalla istun pöntöllä ja siinä samalla ihailen puhtauttaan kiiltävää vessaa. Äkkiä katseeni osuu lattiakaivon ritilän reunalle. Teräksisen ritilän päälle on jäänyt kuitenkin yksi ällöttävä viemäri kökkö. Mutta miten se on mahdollista? Minähän käytännössä kiillotin koko vessan. Nousen pöntöltä ja menen lähemmäksi. Se liikahti! Ei oikeesti voi. Katson vielä lähempää: Sillä on tuntosarvet. Ei vittu, oikeesti! Miten on mahdollista, että täällä on joku viemäristä tullut öttiäinen lattialla juuri silloin kun  meidän lattiakaivo uhkuu puhtauttan? Koko vitun päivän olen siivonnut ja sitten siellä joku kaiffari heiluttelee tuntosarvia mun kiillotetun lattiakaivon ritilän päällä!

Vai siivosinko mä ton kaverin safkat pois ja se ryömi sieltä putkesta kattomaan mihin sen safkat hävis? Ne kököt, jota sieltä lattiakaivosta tuli ulos kun siivosin sitä oli aika saman muotosia kun tuo, joka tuossa heiluttelee tuntosarviaan. Jospa se mömmö mitä sieltä viemäristä kaivoin oli pesä ja ne kökkäreet sen suku. Ne vaan nukku niiden mömmö sängyissä eikä huomanneet, että joku mättää niitä pinkeillä kumihanskoilla muovipussiin. Tämän kaiffarin on parempi olla suvun viimeinen ja sille tuli lähtö nyt!

Lähden etsimään asetta. Kiireessä ja paniikissa en keksi muuta kuin harjan ja rikkalapion. Tökkäsen harjalla. Se kääntyy ympäri ja leikkii kuollutta. Katson lähempää. Tuntosarvet liikkuu vielä. Ei ole torakka; on liian pieni, liian lyhyet tuntosarvet ja väärän värinen. Lyön sitä harjalla. Ei kuole. Otuksella on kova kuori ja harja on kai liian pehmeä tappavaksi aseeksi. Nappaan kaiffarin rikkalapioon ja sen tarkemmin ajattelematta heitän sen vessanpönttöön. Vedän äkkiä. Huku paskiainen!

Sitten mietin. Kaipa tuo on osannut uida ennenkin, kun se on meidän lattiakaivosta kuiville selvinnyt. Voi helevetin helvetti! Taisin juuri hävitä ekan erän. Huomenna haen kaupasta sen sortin kodinputkimiehen, että se kaveri ei siitä kylvystä selviä. Se on sitten hasta la vista beibi!

Ihanat naiset Ghanassa

Jokaisen suomalaisen naisen pitäisi katsoa Ghanan Tv:tä tunti päivässä. Tämän jälkeen meillä kaikilla olisi 100 parempi itsetunto. Minäpä kerron miksi: Ghanan TV kanavilla näkyy enemmän normali painoisia ja sopusuhtaisia (siis niitä joita meidän painotaulukot kutsuvat lievästi ylipainoisiksi) kuin yhdelläkään eurooppalaisella kanavalla. Nämä naiset näyttävät ihan helvetin hyviltä juuri sen painoisina kuin ovat. Ja he tietävät sen.

Katson Ghanan elokuva palkinto gaalaa. Punaiselle matolle astelee toinen toistaan kauniimpia naisia. Lasken mielessäni; normaalipainoinen, lievästi ylipainoinen, lievästi ylipainoinen, normaalipainoinen jne. Miten virkistävää. Ei yhtäkään anorektisen näköistä muoti-ikonia seassa. Oi ja mikä ihana nainen. Pintaa nuolevassa minimekossa muhkeine reisineen ja vähän vatsarengaskin näkyy. Kun vaate on sopiva eikä kiristä, niin kauniilta näyttää kurveine päivineen, varsikin kun osaa kantaa kilonsa ja mekkonsa.

Mietin, että meidän painotaulukot täytyy olla kyllä jotensakin viturallaan. Oma painoni on sahannut ylös alas, mutta pysähtynyt 2 kiloa lievästi ylipainoisen kohdalle. En mielestäni näytä ylipainoiselta - edes lievästi. Enää. Visiitit Ghanassa ovat tainneet lopulta aivopestä minut. Osa telkkarissa näkyvistä upeista naisista on "ylipainoisempia" kuin minä, mutta näyttävät upeilta, reheviltä ja juuri sellaisilta kuin terveiden naisten kuuluukin näyttää. Ei niiltä kuivahtaneilta tikku-ukoilta, joita meidän muoti- ja naistenlehdet ovat pullollaan.

Mutta palataan vielä Ghanan television. Musiikkikanava: Musiikkivideon roolitus menee näin: Paljon kauniita, ihania reheviä naisia. Ja sitten miehiä. Mutta minkälaisia miehiä: Viimeisen päälle treenattuja, lihaksikkaita ja pyykkilautavatsaisia. Ja kaikki miehet videoilla näyttävät tältä - siis kaikki! Jossain päin maailmaa nainen on kaunis sellaisenaan, mutta miehiltä vaaditaan mahdottimia. Sen verran feministiä minusta löytyy, että on pakko kysyä: Miehet, miltä nyt tuntuu?