Tähän mennessä Ylvan henkilöllisyyden ovat tienneet vain FB kaverini, eivätkä heistäkään kaikki ole osanneet yhdistää Ylvaa minuun. Nyt on aika tulla kaapista, sillä ilman tätä blogia, et voi tietää, että olen blogannut jo vuodesta 2013.
Syy salanimellä toimimiseen johtuu puhtaasti siitä, että en osannut kirjoittaa enää suomeksi ja se hävetti. Kun on 15 vuotta käyttänyt pääsääntöisesti englantia työkielenä, niin on yllättävän vaikeaa tuottaa sujuvaa tekstiä suomeksi. Perustinkin Ikikriisi blogin oppiakseni uudestaan kirjoittamaan suomeksi, helpottamaan neljänkympin kriisiäni ja pitääkseni hauskaa.
Alkuun kirjoitukseni käsittelivät paljon neljänkympin kriisiä, (joka minulla kesti luvattoman kauan), mutta pian löysin myös muita aiheita. Huomasin ilokseni, että kirjoittaminen alkaa sujua taas. Olin niin innoissani, että julkaisin aina uudet tekstini saman tien. Kirjoitusvirheet jäivät paikalleen ja teksti oli juuri niin sujuvaa kun se sillä hetkellä oli.
Nykyisin kun kirjoitan, niin jätän tekstin julkaisemisen seuraavaan päivään. Näin tunteen palo ehtii sammua ja jäljelle jää ajatus, onko teksti sujuvaa ja onko juttu niin hyvä, että se kannattaa julkaista. Nykyisin olenkin kirjoittanut blogitekstejä useammin Linkediniin, kuin tähän Ikikriisi blogiini. Linkediniin kirjoitan myös englanniksi, jottei englanniksi kirjoittaminen pääsisi vuorostaan unohtumaan.
Ylvan Ikikriisi blogissa kirjoitan epäammattimaisesti ja ihan vain omaksi ja ystävieni iloksi. Tekstejä oli noin kolmasosa enemmän, mutta poistin ne tekstit, jotka tuntuivat liian henkilökohtaisilta julkiseen blogiin.Tätä blogia lukiessa kannattaa pitää mielessä, että suurin osa teksteistä on kirjoitettu tunteen palossa, keskiyöllä ja julkaistu kirjoitusvirheitä korjaamatta. Ihan vaan siitä pelosta, että jos en nyt julkaise, niin huomenna en enää uskalla.
Ja lopuksi: Mitään, mitä tässä blogissa kirjoitan, ei kannata ottaa kovin vakavasti.
Terveisin,
Sari Aliu alias Ylva Jyllenberi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti