Unelmasta totta

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Mutta koskaan ei tuntunut olevan sopiva aika. Aina kun ajattelin, että nyt on sen aika, tuli joku este. Enkä puhu nyt ihan pienistä esteistä vaan kolmesta vesivahingosta ja putkiremontista, jotka kaikki mahtuivat parin vuoden aikahaarukkaan.

Sitten vihdoin koitti seesteisempi aika, jolloin ei mitään mullistavaa tapahtunut. Kaikki suuremmat remontit oli vähäksi aikaa tehty. Mieheni oli reissussa ja ajattelin, että jospa nyt olisi sopiva aika. Jos vaikka jouluksi. Jouluna päädyin kuitenkin hemmottelemaan lapsia, jotka ikävöivät isäänsä. Unohdin taas, mitä itse halusin. Mies oli edelleen reissussa ja nyt alkoi olla itselläkin jo aikamoinen ikävä. Pari kuukautta yksinhuoltajana oli tehnyt tehtävänsä. Ajattelin, että nyt on minun vuoroni. Nyt on sen aika.

Kerrottuani miehelleni tunteistani hän antoi siunauksensa ja kehotti katselemaan, josko löytyisi meille sopiva yksilö. Muistutti vaan hinnasta, ettei kannattanut maksaa liikaa, kun huokean hintaisia yksilöitäkin oli tarjolla. Aloitin innoissani etsintäni, mutta pian intoni lopahti.  Kaikissa näytti olevan sama vika: kaikki löytämäni olivat liian suuria tai liian kalliita. Mietin jo, että antaa olla. Odotan kun mieheni on taas kotona ja katsotaan sitten yhdessä.

Mutta sitten rupesi tapahtumaan. Eräänä iltana lopetettuani itkunsekaisen puhelun mieheni kanssa se löytyi. Ikävän riipiessä rintaa ja kyyneleitä pyyhkiessäni hamusin sohvalla lojuvan katalogin käsiini. Jospa sieltä löytyisi jotain kaunista lohduksi. Ja siellä se oli: Täydellinen yksilö. Juuri sopivan hintainen ja kokoinen. Lämmin tunne hiipi sisääni; vihdoinkin pitkäaikainen unelmani oli toteutumassa.

Sunnuntai aamuna heräsin hyvillä mielin, vaikka tiesinkin, että on viikkosiivouksen aika. Siivosin erityisen huolellisesti kylppärin, jossa oli sille jo paikka valmiina. Mietin mielessäni, että huomenna saisin sen omakseni; vihdoin minulla olisi oma kuivaava pesukone.