Lievästi ylipainoisen uusi elämä: Pannukakun himo

Niin on uutta elämää eletty 2 viikkoa seuraavin tuloksin. Viikko yksi: 2krt. kuntosalia + 14 min. juoksulenkki = 2,2 kg painon pudotus. Jei!!! Viikko kaksi: 2 krt. kuntosalia + 20 min. juoksulenkki =100g:n painon pudotus. Vähemmän jei, mutta tärkeintä ei ole painon pudotus vaan hyvä olo ja se motivoi enemmän kuin mikään. Eiks se niin menny Rakel?


Kaikista iloisin ja ylpein olen kuitenkin ruokavalion muutoksesta. Olen hallitusti ottanut jotain pientä makeaa, kun on ollut "pakkorako" tyyliin: "Äiti voitsä syödä nää mustat karkit kun mä en tykkää". Tai hallitusti päättänyt, että lettupäivänä saa ottaa jälkkäriksi letun töissä, koska se osuu kohdalle vain kerran kuussa. Joka päivä en ole ollut puputtamassa jotain makeaa niin kuin ennen vanhaan. Hyvä minä!

Mut silti...Selkeää horjutaa asenteessa oli havaittavissa tänään. Kävelin hallitusti ohi pannukakun (joka olisi kuulunut lounaan hintaan) ja otin banaanin. Voi sitä pannukakun kaipuuta kun kävelin ulos ruokalasta ja katselin muihin pöytiin. Näytti niin pirun hyvältä...


Lounaasta on jo tunteja ja söin sen pirun baaninkin, mutta pannukakku se on vaan mielessä. Ainoa este minun ja pannukakun välissä on yksi luku: 100g. Niin, että ei siinä paljoa hyvä olo motivoi kun alkaa oikein himottaa. Viikon päästä painonpudotus on parempi olla enempi kuin 100g tai mä syön oikeesti sen pannukakun. Ihan aikuisten oikeesti.

P.S. Personal trainerini käväsi työpisteessäni ja kehoitti mielummin katsomaan mittanauhaa kuin kiloja. Numeroitahan nekin on, joten varmaan toimii kannustimena. En vaan ymmärrä, että mihin helvettiin meidän talouden mittanauha on hävinnyt. Sellanen rautanen kelamitta ei varmaan tähän tarkotukseen käy, niitä löytys kyllä useampikin...

Marilyn botoxilla on yhtä kuin Tuksu...vai onko sittenkään?

Kylläpähän meinasi pää hajota tässä yhtenä iltana, kun Tuksu ilmestyi ruutuun tämän tästä laulamaan "Happy birthday dear seiska". Ja sitä lystiä riitti joka hemmetin mainos katkolla. Onneksi se taisi rajoittua yhteen iltaan tai sitten en katsonut samaa kanavaa/telkkaria muina iltoina.


Botoxilla...

Aluksi ärsytti vaan ihan jumalattomasti. Seuraavaksi rupesin kuuntelemaan, että laulun lahjat on samaa luokkaa kuin Marilynillä. Kolmanneksi rupesin miettimään, miksi ihailen Marilyniä ja inhoan Tuksua. Aika samaan tapaanhan nuo yksityiselämäänsä pyörittävät: pillereillä ja pulloilla. Entä jos ihailemani Marilyn olikin oman aikansa Tuksu? Jospa suurin osa ihmisistä ei voinut sietää tuota typerää blondia kunnes kuolema hänet aateloi. Voisiko samoin käydä myös Tuksulle? Kuolema nyt saattaa hänetkin korjata tuolla pillereiden popsimistahdilla, mutta nostammeko hänetkin jalustalle jos/kun näin käy?




...ja ilman

Toisaalta kun vertaa, mitä Marilyn on saanut aikaan ammatillisesti, niin kyllähän se blondi pesee Tuksun mennen tullen. Mutta Marilyninkin uraa pilkattiin kai aikanaan. Olen lukenut pari kirjaa Marilynistä ja niistä saa sellaisen kuvan, että Marilyn ei ollut tyhmä vaan hyvin tunteellinen ihminen. Läheisriippuvainen ja ehkä vähän muuten sekaisin, mutta älykäs nainen kaiken kaikkiaan. Seksikkyys ja äly oli vain siihen aikaan mahdoton yhtälö. Kun katsoo kaikkia noita seksikkäiksi luokiteltuja julkkiksia nykyään, niin eipä se yhtälö taida toimia vieläkään. Toisaalta kukaan ei ole vielä tehnyt juttua Tuksun älykkyydestä (tai jos on, niin en ole lukenut sitä), mistä sitä voi tietää kuinka älykäs ihminen botoxin, tekoripsien ja ruiskurusketuksen alta löytyy?

Vaikka laulutaidot ja pillerinpopsiminen näyttää sujuvan samalla lahjakkuudella molemmilta, niin kyllä se vaan Marilynin kuvassa silmä edelleen lepää ja Tuksun vastaavassa ei niinkään. Ja jotenkin Marilynistä uskon edelleen, että hän on ollut älykäs, hieman vain vietävissä. Olisikohan ollut kuitenkaan niin älykäs, että olisi jättänyt botoxin väliin, jos olisi elänyt tällä vuosituhannella - rohkenen epäillä. Ehkä olisimme nähneet hyvinkin erinäköisen Marilynin jos hän olisi elänyt tällä vuosituhannella...