Ylva, Sylva ja Agia Napa

Kuuntelin autossa CD:tä, johon oli koottu parhaat Agia Napan hitit vuodelta 2002. Tunsin pilkahduksen siitä vapauden tunteesta, jota voi tuntea vain Agia Napassa. Samalla tajusin, että tuota tunnetta en saa enää koskaan pilkahdusta enempää takaisin.

Se tunne kun istutaan paplarit päässä lämpimässä yössä parvekkeella meikkaamassa viiniä siemaillen. Tiedetään, että pitäisi olla jo menossa, mutta kun ei olla valmiita eikä ole vielä päätetty mitä laitetaan edes päälle. Joku mahdottoman hauska juttu ja hyvä biisikin on vielä pahasti kesken. Ja kun vihdoin ollaan lähdössä, molemmat katsovat toisiaan ja toteavat, että nyt on liian lyhyet hameet - Pakko ottaa vielä yksi napsu, että kehtaa kävellä tuolla. Ja se tunne kun päät kääntyvät kun kävelemme niissä Suomen olosuhteisiin liian lyhyissä hameissa, mutta Agia Napan olosuhteisiin suhteellisen pitkissä hameissa.

Miten saavuttaa uudestaan se riippumattomuuden ja vapauden tunne? Se kihelmöivä jännityksen tunne kun kävellään taas kerran kohti Black & White clubia tanssimaan aamuun asti. Eipä kai enää mitenkään. Siihen tarvittaisiin kaksi asiaa joita ei enää ole: Agia Napa sellaisena kuin se oli silloin ja Ylva ja Sylva yhtä nuorena kuin silloin. Voisihan sitä aina yrittää löytää "keski-ikäisten Agia Napan", mutta veikkaan että tuo sama tunne jäisi silti saavuttamatta. Syy ei ole pelkästään ikä vaan myös vastuu, jota molemmilla on nyt enemmän: Meillä molemmilla on nyt perhe ja lapsia. Miehen vielä voisi jättää viikoksi tai jopa pariksi, mutta lapsissa on se hankaluus, että vaikka kuinka kaipaa niistä "lomaa" niin siellä lomalla ei ole sitten muu mielessä kuin ne lapset. On vastuuta, jota pakoon ei pääse, eikä edes halua.

Nauttisiko sitä enää edes samoista asioista kuin silloin ennen? Itse en varmasti enää nauttisi siitä osuudesta, jossa yrittäisin kuvitella kääntäväni päitä. Hameen mittakin olisi varmaan enempi Suomen olosuhteisiin sopiva. Mutta toki nauttisin paplarit päässä lämpimässä yössä parvekkeella istumisesta ja tarinoimisesta Sylvan kanssa. Voitaisiin vaikka muistella niitä Agia Napan lämpimiä öitä ja saada pilkahdus tuota vapauden tunnetta takaisin. Jos oikein hyvin "pohjustettaisiin", niin saattaisi sitä osata iloita mahdollisesta positiivisesta huomiostakin ja tanssimisesta aamuun asti. Ehkä sitten joskus, kun lapset ovat jo isoja. Lähi vuosien loma suunnitelmissa meillä taitaa vaakakupissa painaa samat asiat: Lämmin aurinkoinen maa, lapsiystävällinen hotelli hyvillä uima-altailla ja Bamse klubi.

Niin se vaan elämä heittelee: Black & White klubista Bamse klubiin...



Tästä fiilistelemään!