Lievästi ylipainoisen uusi elämä: Pannukakun himo

Niin on uutta elämää eletty 2 viikkoa seuraavin tuloksin. Viikko yksi: 2krt. kuntosalia + 14 min. juoksulenkki = 2,2 kg painon pudotus. Jei!!! Viikko kaksi: 2 krt. kuntosalia + 20 min. juoksulenkki =100g:n painon pudotus. Vähemmän jei, mutta tärkeintä ei ole painon pudotus vaan hyvä olo ja se motivoi enemmän kuin mikään. Eiks se niin menny Rakel?


Kaikista iloisin ja ylpein olen kuitenkin ruokavalion muutoksesta. Olen hallitusti ottanut jotain pientä makeaa, kun on ollut "pakkorako" tyyliin: "Äiti voitsä syödä nää mustat karkit kun mä en tykkää". Tai hallitusti päättänyt, että lettupäivänä saa ottaa jälkkäriksi letun töissä, koska se osuu kohdalle vain kerran kuussa. Joka päivä en ole ollut puputtamassa jotain makeaa niin kuin ennen vanhaan. Hyvä minä!

Mut silti...Selkeää horjutaa asenteessa oli havaittavissa tänään. Kävelin hallitusti ohi pannukakun (joka olisi kuulunut lounaan hintaan) ja otin banaanin. Voi sitä pannukakun kaipuuta kun kävelin ulos ruokalasta ja katselin muihin pöytiin. Näytti niin pirun hyvältä...


Lounaasta on jo tunteja ja söin sen pirun baaninkin, mutta pannukakku se on vaan mielessä. Ainoa este minun ja pannukakun välissä on yksi luku: 100g. Niin, että ei siinä paljoa hyvä olo motivoi kun alkaa oikein himottaa. Viikon päästä painonpudotus on parempi olla enempi kuin 100g tai mä syön oikeesti sen pannukakun. Ihan aikuisten oikeesti.

P.S. Personal trainerini käväsi työpisteessäni ja kehoitti mielummin katsomaan mittanauhaa kuin kiloja. Numeroitahan nekin on, joten varmaan toimii kannustimena. En vaan ymmärrä, että mihin helvettiin meidän talouden mittanauha on hävinnyt. Sellanen rautanen kelamitta ei varmaan tähän tarkotukseen käy, niitä löytys kyllä useampikin...