Vietin tänään siivouspäivää ja siinä meni; yllätys, yllätys koko päivä. Kun olin vihdoin saanut urakan loppuun mietin, että on pakko avata vessan lavuaarin putki, koska lavuaari on ruvennut vetämään tosi huonosti. Osa osalta irrottelin putken osia ja aina kun tuli uusi osa kohdalle, jonka sisältä löytyi ällöttävää mömmöä ja hiuksia huusin ääneen yök. Todella vastenmielistä ja ällöttävää hommaa. Siitäkin huolimatta puhdistin samalla lattiakaivon, jonne se putki vei. Sankariteko sanoisin.
Kun osat oli pesty, ei minulla ollut pienintäkään hajua missä järjestyksessä ne laitetaan takaisin. Loputtomalta tuntuvan raadannan ja hillittömän kiroilun jälkeen sain lopulta putken takaisin paikalleen. Eikä yhtäkään osaa jäänyt yli! Vessa sen sijaan oli karmean näköinen; sitä mömmöä oli pitkin lattioita. Päätin lopuksi kuurata koko vessan oikein kunnolla.
Illalla istun pöntöllä ja siinä samalla ihailen puhtauttaan kiiltävää vessaa. Äkkiä katseeni osuu lattiakaivon ritilän reunalle. Teräksisen ritilän päälle on jäänyt kuitenkin yksi ällöttävä viemäri kökkö. Mutta miten se on mahdollista? Minähän käytännössä kiillotin koko vessan. Nousen pöntöltä ja menen lähemmäksi. Se liikahti! Ei oikeesti voi. Katson vielä lähempää: Sillä on tuntosarvet. Ei vittu, oikeesti! Miten on mahdollista, että täällä on joku viemäristä tullut öttiäinen lattialla juuri silloin kun meidän lattiakaivo uhkuu puhtauttan? Koko vitun päivän olen siivonnut ja sitten siellä joku kaiffari heiluttelee tuntosarvia mun kiillotetun lattiakaivon ritilän päällä!
Vai siivosinko mä ton kaverin safkat pois ja se ryömi sieltä putkesta kattomaan mihin sen safkat hävis? Ne kököt, jota sieltä lattiakaivosta tuli ulos kun siivosin sitä oli aika saman muotosia kun tuo, joka tuossa heiluttelee tuntosarviaan. Jospa se mömmö mitä sieltä viemäristä kaivoin oli pesä ja ne kökkäreet sen suku. Ne vaan nukku niiden mömmö sängyissä eikä huomanneet, että joku mättää niitä pinkeillä kumihanskoilla muovipussiin. Tämän kaiffarin on parempi olla suvun viimeinen ja sille tuli lähtö nyt!
Lähden etsimään asetta. Kiireessä ja paniikissa en keksi muuta kuin harjan ja rikkalapion. Tökkäsen harjalla. Se kääntyy ympäri ja leikkii kuollutta. Katson lähempää. Tuntosarvet liikkuu vielä. Ei ole torakka; on liian pieni, liian lyhyet tuntosarvet ja väärän värinen. Lyön sitä harjalla. Ei kuole. Otuksella on kova kuori ja harja on kai liian pehmeä tappavaksi aseeksi. Nappaan kaiffarin rikkalapioon ja sen tarkemmin ajattelematta heitän sen vessanpönttöön. Vedän äkkiä. Huku paskiainen!
Sitten mietin. Kaipa tuo on osannut uida ennenkin, kun se on meidän lattiakaivosta kuiville selvinnyt. Voi helevetin helvetti! Taisin juuri hävitä ekan erän. Huomenna haen kaupasta sen sortin kodinputkimiehen, että se kaveri ei siitä kylvystä selviä. Se on sitten hasta la vista beibi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti